Hyppää sisältöön

Tiistaina 25.6.2019 sinileväseurannassa Orimattilan Mallusjärven seurakunnan leirikeskuksen uimarannalla ja Villikkalanjärven Vuorenmäen uimarannalla ei havaittu sinilevää.

Kylänjärven uimarannalla havaittiin puolestaan vähäinen sinileväsamennus ja Pyhäjärven uimarannalla runsas sinileväsamennus. Levänäytteet näistä kohteista on viety Hämeen ELY-keskukseen tarkemmin tutkittaviksi.

Sinilevät eli sinibakteerit ovat luonnollinen osa vesistöjen eliöstöä. Niitä esiintyy ulapalla, rannan läheisillä alueilla sekä matalilla pohjilla. Vapaana keijuvat sinibakteerit kuuluvat kasviplanktoniin, joka vastaa vesistöjen perustuotannosta kuten vihreät kasvit vastaavat perustuotannosta maaekosysteemissä. Sinibakteerien massaesiintymää kutsutaan sinileväkukinnaksi. Sinilevät tarvitsevat kasvuunsa ravinteita ja valoa. Lämpö edistää sinilevien kasvunopeutta. Tyyni sää saa sinilevämassan nousemaan veden pintaan. Sinileviä on useita eri lajeja. Osa lajeista pystyy tuottamaan tietyissä olosuhteissa myrkyllisiä yhdisteitä. Sinilevämassan poistaminen veden pinnasta ei poista veteen vapautuneita liuenneita myrkkyjä.

Kun vedessä on runsaasti sinilevää, sitä ei pidä käyttää löyly-, pesu-, kastelu- tai talousvetenä. Löylyveden voi ottaa syvemmältä järvestä tai sellaisesta järven osasta, jossa ei ole sinilevää havaittavissa. Runsaan esiintymän aikana tulisi välttää vedessä uimista ja pitää lapset sekä kotieläimet pois rantavedestä. Sinilevät voivat aiheuttaa iho-oireita, silmien kirvelyä, nuhaista oloa, lihaskipua tai pahoinvointia. Herkkäihoiset voivat saada iho-oireita jo vähäisestäkin levämäärästä.

Hämeen ELY-keskuksen mukaan noin puolet sinilevistä on myrkyllisiä, mutta myrkyllisyys voidaan varmentaa vain laboratoriotesteillä. Sinileväesiintymiin tuleekin suhtautua varauksella.