Hyppää sisältöön

Joki

 

Porvoonjokipäivää vietetään tänään perjantaina 27.8. ja Orimattilan ympäristönsuojelu kysyi orimattilalaisilta ajatuksia Porvoonjoesta.

Lähes koko ikänsä joen varrella asunut asukas kertoi mukavimman muiston Porvoonjoesta olevan siellä uiminen lapsena. Myöhemmin uinti on jäänyt veden likaisuuden vuoksi. Tätä nykyä hän nauttiikin joesta mieluummin kauempaa katsellen.

Toinen asukas kertoi, että Porvoonjokimuistojen parhaimmistoa on satukirjamainen kohtaaminen eläinten kanssa, kun kauris ja sen kolme vasaa olivat joella ja vähän kauempana myös joutsen. Myös valokuvatessa jokea on ollut ikimuistoisia hetkiä. Kerran hän onnistui tallentamaan samaan kuvaan revontulet ja tähdenlennon sekä niiden heijastuksen vedenpinnasta. Joen nykytilassa tätä asukasta ilahdutti se, että vesi näyttää kirkkaammalta kuin aikaisemmin. Hän on liikkunut joessa soutuveneellä ja kumiveneellä. Veden äärellä joki näyttää erilaiselta kuin maalta katsottuna.

Kolmaskin asukas, joka on tuntenut Porvoonjoen koko ikänsä, on huomannut, että veden laatu on nykyisin hieman parantunut. Hänen paras muistonsa jokeen liittyen on Tukkilaiskisa Tönnönkosken alla siltajuhlien yhteydessä. Tämä asukas kaipaisi Porvoonjoelle lisää retkikohteita ja kalastuspaikkoja.

 

Myös Tönnön koulun 3.-luokkalaiset kertoivat ajatuksiaan Porvoonjoesta. Koululaiset muistelivat muun muassa kalastusreissujaan:
”Iskällä on virveli, mutta pikkuveljellä mato-onki. Sain kuusi kalaa: särkiä ja semmosia, en tiedä mitä ne oli. Kerran näin, kun iso kala polskaisi vedessä pyrstöllä. Oon luullu vedessä tököttävää isoa keppiä kalaksi. Kerran kuulin meidän pihaan asti molskahduksen. Yksi mies oli kalassa veneellä ja sitten se vene kaatui ja mies tippui veteen. En kyllä muista, mitä sitten tapahtui.”

Yksi oppilas kertoi kajakeilla kylään tulleista vieraista, ja toinen oli huomannut Tönnön sillan rakkauslukot ja siltajuhlat. Myös sillan kunto oli kiinnittänyt huomiota:
”Kun sillalla kävelee, voi pelottaa, että se romahtaa, kun se on jo vanha. Mua ei kyllä pelota, kun kävelen sitä joka päivä.”

Erään oppilaan mieleen oli jäänyt mummon ampiaista hätistellessä jokeen tippunut puhelin, ”vai oliko se nyt kamera”. Toinen taas kertoi Porvoonjoella tekemistään eläinhavainnoista:
”Talvella joen jäällä näkyy eläinten jälkiä; ketun, jäniksen ja ankan. Oon nähny joen rannalla myös hirven. Kissankin olen nähnyt, en tiedä kenen se on. Oravan poikanenkin oli siellä. Kyyllä oli musta selkä ja harmaata. Sammakoitakin on nähty.”

Oppilaat kertoivat myös, että joen rantaa pitkin hiihdetään talvella ja kävellään kesällä. Sen sijaan uimassa eivät koululaisetkaan Porvoonjoessa käy:
”Vesi on savista ja virtaus on voimakas. Jos sinne menis, ei pääsis enää ylös. Meidän naapuri kyllä kävi uimassa ja sille tuli ihottumaa. Sillalta kun katsoo niin vesi vaahtoaa ja siitä kuuluu suhiseva ääni. Vaahto on ruskeaa, ihan kuin suklaavaahtoa. Vaahto voi olla myös pinkkiä.”