Hyppää sisältöön

Äskettäisen valtuustoseminaarin tulosten perusteella kootun strategialuonnoksen keskeinen kohta on paikkakunnan elinvoimaisuuden kasvattaminen. Yhtenä tavoitteena on myös kirjattu avoimen ja positiivisen ilmapiirin rakentaminen. Näillä kahdella asialla saattaa olla enemmän yhteistä kuin ehkä tullaan ajatelleeksi.

Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen on viime vuonna ilmestyneessä väitöskirjassaan tutkinut kunnan maineen ja ilmapiirin merkitystä. Hänen mukaansa kaupungin mainekuvan muodostumisessa ratkaisevinta on alueen sisäinen maine, paikan henki. Se muodostuu aika pitkälti ihmisten kautta. Tärkeintä on uskoa aidosti omiin vahvuuksiin ja kertoa niistä myös ulospäin.

Maine on viesti organisaatiosta, alueesta tai ihmisestä ja se syntyy useamman tekijän tuloksena. Sen ei tarvitse olla absoluuttisesti oikea, mutta ihmiselle se on totta. Historiaa tunteville Mikkelillä on oma kuvansa. Urheiluihmiset tuntevat sen jääkiekkoseura Jukureista. Orimattila puolestaan on tunnettu maailmantason ampumaurheilijoistaan ja korkeatasoisesta ampumaurheilukeskuksestaan. Maailmanlaajuista tunnettuutta on myös Soile Yli-Mäyryllä ja hänen ohellaan kansallisesti tunnetuilla muilla taiteilijoillamme. Näitä vahvuuksia ei juuri ole vielä osattu hyödyntää kaupungin maineen kannalta.

Talousmaine pitää sisällään tekijät, joista alueelle on taloudellista hyötyä ja jonka takia alueelle kannattaa muuttaa. Tältäkin kannalta tarkasteltuna vahvuuksia löytyy. Sijaintimme, hyvä palvelutaso, tonttitarjonta jne. ovat tältä osin kunnossa. Kulkuyhteydetkin pääkaupunkiseudulle ja maakuntakeskukseen ovat muutaman vuosikymmenen takaiseen verrattuna huippuluokkaa.

Toimintamaine puolestaan korostaa alueen ihmisille sitä, miten heistä pidetään huolta ja kannetaan vastuuta. Tällaisina tekijöinä voidaan vaikka mainita korkeatasoinen perusopetuksemme tai liikunta- ja vapaa-aikamahdollisuuksien kirjo.

Kolmantena tekijänä on tarinamaine, joka synnyttää merkityksiä ja jota viedään puhuttuna eteenpäin. Ollakseen hyvä näiden kaikkien kolmen osatekijän on oltava Halosen mukaan kunnossa.

On vielä yksi tärkeä tekijä. Halonen toteaa, että jokainen kuntalainen on alueensa maineen suurlähettiläs. Tässä hän on samoilla linjoilla kuin kunnanjohtaja Aulis Aaltonen aikanaan. Hän korosti usein sitä, että jokainen luottamushenkilö edustaa kuntaa ja on siten sen ”suurlähettiläs” kunnan ulkopuolella.

Aina ei tulla ajatelleeksi sitä, että myös paikkakunnan poliittisen keskustelun luonne vaikuttaa ja näkyy kauas. Tällaisesta negatiivisesta maineen menetyksestä löytyy monia kuntaesimerkkejä. Kuinka houkuttavaa olisi esimerkiksi muuttaa Kittilään muutoin kuin turistina laskettelemaan? Huono keskustelukulttuuri leimaa helposti koko kaupunkia. Hyvä opetus on, että asioista voidaan olla eri mieltä, mutta kun ratkaisut on tehty, niistä on pidettävä kiinni ja niitä on tuettava.

Maine syntyy kohtaamisissa: asiakaspalvelutilanteissa, kuntalaisia koskevissa päätöksissä. lehtijutuissa tai ihan tavallisten ihmisten vuorovaikutuksessa. Ulkopuolisen silmin asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan.

Miksi sitten kaupungin maineen positiivinen vahvistaminen on niin tärkeää? Vastaus lienee itsestään selvä: paikkakunnan hyvä maine vetää elinvoimaisia yrityksiä ja osaavaa henkilöstöä, mutta myös uusia asukkaita. Näin siis alussa mainitut uuden strategiamme tavoitteet lyövät kättä toisilleen.

Olisiko aika meidän orimattilalaisten kääntää ajattelu siihen suuntaan kuin mitä vanha vertaus kertoo kahdesta eri tavoin ajattelevasta. Kun lasi on puolillaan, sanoo toinen sen olevan enää puolillaan. Positiivisesti ajatteleva toteaa siinä sentään olevan vielä puolet.

Aimo Ryynänen
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Thumbs up

Uuden kuntalain mukaan kuntaa johdetaan valtuuston hyväksymän strategian perusteella. Strategian uudistaminen on parhaillaan tulossa vireille. Sen sisältöön halutaan myös kuntalaisten näkemystä.

Vuonna 2013 hyväksytyn strategian johtoajatus kuuluu: ”Itsenäinen Orimattila on uudistumiskykyinen ja yhteisöllinen maaseutukaupunki metropolialueen vaikutusalueella, asukkaistaan huolehtiva kasvukeskus.” Se on ihan pätevä tavoite edelleenkin, mutta nyt on painotuksia varmaan tarkistettava. Vaikeus on siinä, että olisi kyettävä ennakoimaan yhteiskunnan ja ympäröivän maailman muutokset, ja arvioimaan niiden vaikutusta Orimattilan kannalta.

Vaalikauden alussa liki kaikkien valtuustoryhmien hyväksymässä valtuustosopimuksessa annetaan vahva ohje: ”Orimattilan keskeinen strateginen tavoite on vetovoimaisuuden vahvistaminen ja asukasluvun kasvu. Kuntien välisessä vertailussa tavoitteena on 50 vetovoimaisimman kunnan joukkoon pääseminen.” Nyt sitten kysymys kuuluu: miten tätä vetovoimaisuutta kyetään vahvistamaan.

Valtioneuvoston julkaisussa (Tulevaisuuden kunnan skenaariot, 2017) pidetään innostavan elinvoimakunnan visiona seuraavaa:

”Kunta menestyy pitkäjänteisten strategisten valintojensa ansiosta. Vetovoiman ylläpitämiseen on suunnattu erityisiä panostuksia ja kunta kehittää aluettaan yhteistyössä seudullisten, maakunnallisten, kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Kunnan roolina on olla mahdollistaja ja edellytysten luoja elinkeinoelämälle, järjestöille, kansalaisyhteiskunnalle ja kuntalaisille. Toimintatavoissa ja johtamisessa korostuvat myös verkostomaisuus, vuorovaikutus, kumppanuus.”

Mutta annetaanko tässä valtiovarainministeriön julkaisussa liian positiivinen kuva kuntien mahdollisuuksista? Eikö mieluumminkin ole niin, että kuntien tulevaisuus on valtion ja lainsäätäjän käsissä? Vastaus on kyllä ja ei. Katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Keskikaartin kolmosesta kohti kirkkaampaa tulevaisuutta

Kuntahistoria osoittaa, että kuntien omilla toimilla on ollut ratkaiseva vaikutus seudulliseen kehitykseen. Hyvän todistuksen tästä antoi vaikkapa elokuussa julkaisussa Suomen Kuvalehden haastattelussa esiintynyt Vaalan kunnanjohtaja. Talousvaikeuksissa olleen kunnan kehitys saatiin nousuun. Valtion ajopuuksi ei siis pidä antautua.

Viime keväänä Suomen Kuvalehti julkaisi laajan analyysin Suomen kuntien tilasta. Se jakoi kunnat viiteen ryhmään elinvoiman, väestön ja talouden perusteella. Orimattila sijoittui siinä sijalle 127 ja luokiteltiin kolmen tähden kunnaksi eli ”keskikaartin kolmoskaupungiksi”. Keskikaartia luonnehditaan vedenjakajaksi, josta voidaan nousta kohti parempaa tai liukua elinvoimasijoituksessa alemmas. Selvityksen tekijä Timo Aro luonnehti tilannetta kannustavasti: ”keskikaartin kuntien tulevaisuuden ratkaisee kuntapäättäjien kyky aktiiviseen ja strategiseen päätöksentekoon”.

Aktiivinen ja strateginen päätöksenteko on samaa kuin nykyisten ja tulevaisuuden mahdollisuuksien havaitseminen ja hyödyntäminen. Mitkä voisivat olla tällaisia Orimattilan mahdollisuuksia, joita nyt uutta strategiaa laadittaessa tulisi havaita?

Otetaan avuksi tutkimustietoa maaseutukuntien muuttajien houkutteluun liittyvistä vetovoima- ja kilpailutekijöistä. Selvitysten mukaan haastateltavien vastauksissa ovat korostuneet tietyt maaseutuympäristöön liittyvät asiat. Niitä ovat olleet luonto ja asumisen väljyys. Maaseutumaisen asumisen hyvinä puolina pidetään lisäksi asioiden joustavaa hoitoa ja yleistä kiireettömyyttä. Toisaalta vastauksissa korostuvat myös toimivat kunnalliset peruspalvelut ja niiden merkitys mahdollisille muuttajille. Palveluiden osalta tärkeitä ovat peruskoulut ja toisen asteen koulutus, lastenhoitopalvelut ja vapaa-ajan palvelut, kuten kirjasto ja liikuntapalvelut. Yleisellä tasolla voi todeta, että kilpailukykytekijöinä nähdään eräänlainen tyypillinen kuntaprofiili, jonka peruselementti on rauhallinen ja väljä asuinympäristö peruspalveluineen. Myös maaseutukunnan sijainti kaupungin lähellä vaikuttaa näkemyksiin vetovoimatekijöistä.

Vetovoimaisuuteen ei siis välttämättä tarvita mitään poppakonsteja. Riittää, kunhan perusasiat ovat kunnossa ja elämiselle luodaan turvalliset puitteet. Orimattilalla edellä kuvatut perusasiat ja ominaisuudet ovat olemassa ja kunnossa. Strategian tehtävä on nostaa ne koko kuntaorganisaation toiminnan sisältöä määrääviksi. Niiden on löydettävä sisältönsä yksittäisistä päätöksistä. Menestys on oikeiden ratkaisujen summa.

Aimo Ryynänen
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

 

Varsapuiston hevoset

Kuntavaalien jälkeen pidettiin uudet vaalit, nimittäin eri luottamuspaikkojen täytöt. Niissä kisoissa tietysti äänimäärällä on merkitystä, mutta esimerkiksi maakunnalliset paikat ovat aika lailla arpapeliä.

Allekirjoittanut sai valtakirjan kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Sen tehtävän hoitaminen ei minulle ole uutta, mutta kesäkuun alussa voimaan tullut kuntalaki asettaa tehtävän hoitajalle aiempaa suuremman vastuun. Lain mukaan puheenjohtaja johtaa poliittista yhteistyötä, jota kunnanhallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Kaikki valtuustolle etenevät asiat kulkevat hallituksen valmistelun kautta. Ja kun liki kaikessa kunnan päätöksenteossa on kysymys poliittisluonteisista asioista, siis tarkoituksenmukaisuuksien arvioinnista ja vaihtoehtojen valinnasta, on siinä tehtävällä laajuutta.

Rajanveto kaupunginjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan työn kesken on periaatteessa selkeä: kaupunginjohtaja vastaa virka- ja ammatillisesta johtamisesta ja puheenjohtaja siis hallituksen työn vaatimasta poliittisesta johtamisesta. Käytännössä rajanvedossa voi syntyä herkästi ongelmia, varsinkin jos henkilökemiat eivät toimi. Aiemman kaksivuotisen puheenjohtajuuteni aikana en tällaista kokenut. Yhteistyö niin Osmo Pieskin kuin valtuuston puheenjohtajan Tapio Malmiharjun kanssa sujui heti alkumetreiltä vaivattomasti.

Suomalainen kunnan johtamismalli on kansainvälisessä vertailussa omanlaisensa. Sitä on osuvasti luonnehdittukin kolmen keisarin valssiksi, siis valtuuston puheenjohtajan, hallituksen puheenjohtajan ja kaupunginjohtajan epäselvien toimivaltuuksien mukaiseksi järjestelmäksi. Hiukan sitä selkeyttää nyt uuteen kuntalakiin ensi kertaa hallituksen puheenjohtajasta otettu, edellä siteerattu säännös täydennettynä hallintosäännön määräyksillä. Kaupunginjohtajan tehtävistä ja asemasta puolestaan on hyvin yksityiskohtaiset säännökset. Valtuuston puheenjohtajan säännösperusteinen toimivalta on valtuuston kokouksen johtaminen.

Vaikuttamista keskusteluin ja kuunnellen

Olen aikanaan virkamiehenä ja sittemmin luottamushenkilönä voinut seurata liki kymmenen erilaisen hallituksen puheenjohtajan toimintaa, aina vuodesta 1977 Aleksi Untamosta viimeksi Tuula Koivuseen. Ennen vuotta 1977 puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja. Jokaisella on ollut oma tyylinsä. Puheenjohtaja voi toimia kuten Harri Holkeri aikanaan Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajana ollessaan totesi: tärkein tehtävä on kaupunginjohtajan tukeminen. Toinen ääripää on sitten aktiivinen kaikkeen puuttuva yleismies, mihin mahdollisuudet tarjoaa kokoaikaisuus (kuten Turussa, Lahdessa ja eräissä muissa kaupungeissa). Oma pyrkimykseni oli ja on eräänlainen keskitie kuvattujen vaihtoehtojen välillä. Kokoaikaista toimintaahan ei Orimattilassa hallintosääntö edes mahdollista.

Työ tapahtuu paljolti keskusteluin, yhteydenpidoin ja erilaisten työryhmien ja toimikuntien kautta, joihin hallituksen puheenjohtaja tehtävänsä puolesta kuuluu. Puheenjohtaja on periaatteessa liki yhtä hyvin informoitu kuin kaupunginjohtaja, sillä lautakuntien ja toimielinten kokousaineisto toimitetaan myös puheenjohtajalle. Hänellä on myös puhe- ja läsnäolo-oikeus niissä.

Kuntaliiton julkaisussa kaupungin johdon työnjaosta on todettu muun ohella seuraavaa: ”Puheenjohtaja edustaa kuntaa ja toimielintä laajempien kokonaisuuksien ja linjauksien kokoajana ja viestittäjänä. Yleensä valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat edustavat yhdessä kunnanjohtajan kanssa kuntaa ulospäin. He esiintyvät mediassa ja pitävät puheita kunnan puolesta. Tällöin puheenjohtajan tehtävässä korostuvat seuraavat seikat: kokonaisnäkemys kunnan kehittämisestä, yhteiset linjaukset – jotka ohittavat omat poliittiset päämäärät – sekä vastuun kantaminen koko organisaatiosta. Kunnan julkisuuskuva ja henkilöstöpolitiikan muotoutuminen riippuu paljon johtavien luottamushenkilöiden esiintymisestä ja kannanotoista.”

Orimattila kasvun asentoon

Puheenjohtajat yhdessä kaupunginjohtajan kanssa antavat siis kasvot kaupungille. Uudet kuntien toimintaan kohdistuvat vaatimukset edellyttävät näiden kasvojen näkymistä niin kaupungin ulkopuolella kuin kaupungin omien rajojen sisällä. Edunvalvonta, kuntien välinen kilpailu, niukkenevat taloudelliset mahdollisuudet, itsehallinnon kaventumiskehitys ja demokratiaan kohdistuvat uhat antavat työtä niin edellä mainituille toimijoille kuin myös kaikille kaupungin luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Viritetään Orimattila-henki vahvalle asennolle!

Aimo Ryynänen

Yhteistyössä kaupungin johdossa