Hyppää sisältöön

Valtuustokauden neljästä vuodesta on jäljellä vuodenvaihteessa vain viisi kuukautta. Tärkein päätös, talousarvio ja taloussuunnitelma on äsken hyväksytty. Vaikka vaalikauden arviointia ei vielä ole syytä tehdä, on paikallaan yrittää arvioida hiukan mennyttä. Ennen muuta kuitenkin on syytä kääntää katsetta jo eteenpäin.

Sopimus tulevaisuudesta valtuustosopimuksen muodossa

Keväällä 2017 maailma näytti erilaiselta kuin tänä päivänä. Aiempaa tapaa noudattaen laadittiin valtuustosopimus, jossa linjattiin kaupungin kehittämistä, tavoitteita ja sovittiin myös toimintatavoista. Sen valmistelu vaati runsaasti neuvotteluja, työtä ja sovittelua. Valtuustosopimuksen allekirjoittivat Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien, Keskustan, Sosialidemokraattien ja Vihreän liiton valtuustoryhmät. Valtuustosopimus antoi keskeisen sisällön valtuuston v. 2018 hyväksymälle kaupungin strategialle, jonka mukaisesti kaupunkia on kuntalain mukaan johdettava. Valtuustosopimus on konkreettinen muistutus siitä, että yksin harva valtuutettu saa mitään aikaiseksi – tai ei ainakaan niitä asioita, joita pitää tärkeinä.

Strategia on pääosin toteutunut. Esimerkiksi kuntalaisille tärkeät peruspalvelut on kyetty turvaamaan ja niitä jopa lisäämään. Toimintatavoissa on riittänyt hiomista. Korjaus- ja uusinvestointien mittavuus ei varmaan ollut kenenkään tiedossa vaalikauden alussa. Päätökset on kuitenkin tehty suurella yksimielisyydellä eräänlaisina tulevaisuusinvestointeina. Jos kaikkien kustannusten summa yksittäisiä päätöksiä tehtäessä olisi ollut hahmottunut, olisi lopputulos voinut olla toisen näköinen. Purkamisen ja uudisrakentamisen asemesta olisi korjausvaihtoehto varmaankin otettu vakavammin. Vasta viime aikoina on valtakunnallisessa keskustelussa nostettu esille purkamisten aiheuttamat hiilipiikit ja katsottu mittavakin korjaaminen ekologisemmaksi vaihtoehdoksi kuin uudisrakentaminen. Jälkiviisaana voi kysyä, onko purkuvaihtoehto ollut niin yksityisten toimijoiden kuin kaupungin vaihtoehtovalikoimassa liian helposti esille otettu.

Sen sijaan pettymyksen on tuottanut kasvulle asetettujen tavoitteiden toteutumattomuus. Tämä ei ole koskenut vain Orimattilaa, vaan koko maakuntaa. Edessä on sopeutuminen väestökasvun muutokseen, talouden tiukempiin reunaehtoihin ja ulkoisiin muutoksiin.

Viime mainituista keskeiseksi muodostuvat valtion toimet. Kuntien itsenäisen päätösvallan ala on jatkuvasti supistumassa. Lakisääteiset ja normitetut palvelut vievät kuntien taloudesta yhä suuremman osan. Lopulla on sitten yritettävä toteuttaa elinvoimaa ja kehittämistä. Uusia lakisääteisiä velvoitteita on tulossa.

Epäselvä tulevaisuus

Vuoden 2020 lopussa voi hyvällä syyllä sanoa, että tuskin milloinkaan kuntien tulevaisuudennäkymät ovat niin epäselvät kuin mikä tilanne nyt on. Sote-uudistusta koskeva esitys on jälleen annettu eduskunnalle, mutta monet asiantuntijat katsovat esitykseen sisältyvän vakavia ongelmallisia kohtia. Kun tai jos muutos kuitenkin toteutuu, muuttaa se kuntien asemaa ratkaisevasti.

Epätietoisuus kuntien asemasta näkyy jopa kuntaministeriön eli valtiovarainministeriön suunnalla. Miksi muuten se olisi 10.12.2020 asettanut useita työryhmiä miettimään aivan keskeisiä kysymyksiä. Työn tavoitteena on tuottaa poliittiseen päätöksentekoon kuntapolitiikan kokonaisuutta koskevia toimenpide-ehdotuksia. Tavoitteena kerrotaan olevan tarkastella kuntien rahoituspohjan ja tehtävien tasapainoa ja kestävyyttä, kuntien roolia ja itsehallintoa, kuntien toimintatapoja, yhteistyötä ja kuntarakennetta sekä valtion kuntiin kohdistamaa ohjausta eri muodoissaan. Voi sanoa, että aika myöhäistä heräämistä jo vuosia kuntapäättäjien keskustelun piirissä olleista ongelmista.

Kuntaa ja myös Orimattilaa koskevaa perinteistä päätösvaltaa käytetään yhä enenevässä määrin muualla kuin Orimattilan kaupungintalolla. Jos kuntayhtymät jätetään tästä tarkastelusta ulos, ovat sanotusta esimerkkejä lainsäädännön kautta tulleet yhteistyövelvoitteet (kuten jätehuolto) tai muodollisesti vapaaehtoisesti toteutetut yhteistyömuodot (kuten maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimusmenettely tai elinkeinopolitiikka). Muutamassa vuodessa on tapahtunut mielenkiintoinen muutos: valtion taholla kaupunkiseutuja on alettu käsittelemään toimivina kokonaisuuksina. Kuntalaki ei tällaista yksikköä tunne. On tietenkin niin, että kaupunkiseuduilla on yhteisiä intressejä ja palvelutarpeita. Kuitenkin kansanvaltaisen päätöksentekomallin aikaansaaminen kaupunkiseuduille on ideoimatta ja toteuttamatta. Maailmalta löytyy kyllä tällaiseen tarkoitukseen, ja Suomeenkin soveltuvia, malleja. Ongelma ei ole vähäinen, jos yhä isompi osa kunnallisesta päätöksenteosta karkaa yhteistyöjärjestelmien ja sopimusperusteisten toimintojen läpinäkymättömyyteen. Tämän suuntainen kehitys tuo kunnille haasteen päätöksentekojärjestelmänsä ja johtamisensa kehittämiseen.

Onko tämän kehityksen päässä yksi suurkunta? Tätä jotkut pitävät edelleen patenttiratkaisuna. Palveluiden tuottamisessa skaalaedusta voi olla hyötyä. Mutta on muistutettava kunnan toisesta tehtävästä, demokratiatehtävästä, siis kansanvaltaisen vaikuttamisen tason tarjoamisesta. Kunnilla on nähtävissä jatkossakin sama perustehtävä. Se on kuntalaisista huolehtiminen, mikä tarkoittaa paikallisyhteisön elinvoiman ylläpitämistä, vaikuttamiskanavana toimimista ja yhteisöllisyyden edistämistä.

Kriisit tarjoavat mahdollisuuden uuteen

Jos vallitsevasta koronaepidemiasta jotain hyvää voi seurata, niin varmaan se, että toiminta- ja työtapoja muutetaan pysyvästi.

Uuden vuoden toivomuksena uskallan sanoa, että toivottavasti Orimattila saa kevään vaaleissa sellaisia päättäjiä, jotka ovat kokonaisuuksien ymmärtäjiä ja hallitsijoita. Kuntien päätöksenteon vaikeuskerroin on kasvanut, eikä yksinkertaisia vastauksia ja helppoja ratkaisuja ole monisyisiin tapauksiin ja tarpeisiin.

Niille, jotka ovat jaksaneet lukea tänne saakka, toivotan valoisaa ja tuloksekasta tulevaa uutta vuotta 2021!

Aimo Ryynänen

kaupunginhallituksen puheenjohtaja

 

Kuntien itsehallinnon edessä selviytymiskamppailu - myös Orimattilassa

Kaupunginvaltuusto hyväksyi äskeisessä kokouksessaan viisivuotisen talouden tasapainottamisohjelman. Ohjelma on välttämätön, jos haluamme jatkossakin vastata paikkakuntamme asioista.

Mutta nyt hyväksytty ohjelma on vasta ensi askel, oikeastaan vain kartta seuraaville askelille. Tämän edellyttämiin toimenpiteisiin on myös sitouduttava. Ensisijaiset ratkaisut on pyrittävä löytämään toimintojen läpivalaisulla. Väestökehitys, muutos ikääntyneen väestönosan kasvavaan osuuteen, antaa tähän selkeän suunnan.

Verotuksella on tässä suunnitelmassa iso osuus, ehkä liiankin iso. Verotuksella ei kuitenkaan olemassa olevaa lähivuosien viiden miljoonan rahoitusaukkoa kateta, on selvää. Nykyisillä toimintatavoilla ja rakenteilla emme me eivätkä muutkaan kunnat pärjää. Kuntien tehtävät on kyettävä arvioimaan uudelleen, koska rahat eivät riitä kaikkeen.

Valtio on luvannut tulla kuntia vastaan koronaviruksen aiheuttamien tulomenetysten kattamisessa. Mutta koronakriisi ei selitä koko kuntatalouden ongelmia, ei Orimattilankaan. Yksinkertainen selitys on, että kunnilla on enemmän tehtäviä kuin mihin niiden tulot riittävät. Tämän totesivat myös Euroopan neuvoston Suomen kunnallishallintoa koskevan arvioinnin tekijät vuonna 2017. Tämän tosiasian olemme myös omalta osaltamme todenneet talous- ja hallintojohtajan usein esittämästä kalvosta, jossa valtion rahoituksen väheneminen on näkynyt punaisina viivan alapuolisina, vuosittain kasvavina palkkeina.

Ei siis kannata toivoa joulupukkia. On tehtävä itse voitavansa. Tämä tulee olemaan uuttaa normaalia tulevat vuodet niin meillä kuin muissa kunnissa. Sopeutusta ja menokritiikkiä, mutta myös uusien tulojen hankkimista, erityisesti asumismarkkinoinnilla ja yritystoiminnan edellytysten vahvistamisella.

- - -

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen ja vastuiden siirtämisen uudelle maakunnalliselle toimijalle on uskottu auttavan kuntia niiden talousvaikeuksissa. Siirtyväthän vastuut ja sitä kautta menot pois.

Nyt juhannuksen alla lausunnolle lähetetty ehdotus sote-lainsäädännöksi vie kuitenkin tällaiset luulot pois. Sote-toimintoja järjestäviä maakuntia nimittäin rahoitettaisiin kuntien rahoilla eli siirtämällä kuntaverosta arviolta 12,63 prosenttiyksikköä valtionverotukseen. Kuntien pitäisi tulla toimeen jäljelle jäävällä osuudella. Sillä pitäisi hoitaa muun muassa koulu- ja sivistyspalvelut, elinkeinopolitiikka ja maksaa vanhat velatkin. Tilanne tulee olemaan erityisen vaikea varsinkin velkaantuneille kunnille.

Kun valtio ottaa maakuntien sote-menot rahoituksensa piiriin, tulevat ne osaksi valtion budjettikehystä. Kehysbudjetointia koskevassa lainsäädännössä edellytetään, että soteen budjetoitavat varat sopeutetaan menokehyksen sallimalle tasolle. Valtion nopea velkaantuminen tulee varmasti vaikuttamaan sote-menojenkin rahoittamiseen rajoittavasti. Seurauksena on väistämättä verorasituksen kasvu ja uuden maakuntaveron käyttöönotto.

Tällaisen tulevaisuudenkuvan edessä maakunnassamme tehdyt sote-ratkaisut samoin kuin hyvinvointikuntayhtymässä suunnitellut yhteisyritystä koskevat ratkaisut voivat olla kuntamyönteisempiä kuin nyt kaavailtu valtakunnallinen sote-malli.

- - -

Tällä valtuustolla on vielä vuosi aikaa. Jääkö se historiaan valtuustona, jonka aikana kaupungin talous romutettiin vai valtuustona, joka rohkeasti selätti negatiivisen kierteen?

Aimo Ryynänen
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja