Artjärveläinen Orimattilassa
20.07.2015
Antero Antin, kotiseutuneuvos
Monena on artjärveläinen ollut ennen kaupunkilaiseksi päätymistään. Ensimmäiset kahdella jalalla kulkevat, sittemmin artjärveläisiksi nimetyt, asettuivat näiden järvien rannoille 1200-1300 luvulla. Ensimmäisenä hallinnon pilkahduksena voitaneen pitää Viipurin piispan Melartopaeuksen antamaa lupaa vuonna 1636 rakentaa Artjärvelle oma kirkko. Olihan toki veroja jouduttu maksamaan jo aiemmin, mutta niiden kerääjät ja käyttäjät olivat jossain kaukana muualla, vaikkapa Viipurin linnan herroina.
Kirkko hallinnoi alaisiaan, artjärveläiset pidettiin herran nuhteessa ensin Lapinjärven kappeliseurakuntalaisina ja vuodesta1865 oman papin, siis oman seurakunnan asukkaina. Mikä muuttui? Eipä monikaan asia. Enää ei tarvinnut kerätä papinmaksuja Lappträskin papin säkkiin. Nyt ylläpidettiin vain ja ainoastaan omaa pappia, mitä nyt vähän autettiin piispaa.
Vuonna 1865 annettu asetus erotti maallisten ja kirkollisten asioiden hoidon toisistaan. Uusien kuntalakien seurauksena kirkolliskäräjillä vuonna 1866 kirkkoherrakunnan rajoja noudattelevasta alueesta päätettiin käyttää vast’edes nimeä Artjärven kunta. Mikä nyt muuttui? Eipä monikaan asia. Kirkkoherra johti edelleen nimensä muuttanutta kuntakokousta. Luottamusmiehet olivat samat kuin kirkonkokouksessa olivat olleet. Kirkon valta alkoi kuitenkin maallisissa asioissa murtua. Kirkolle jäi vain väestökirjanpito.
Artjärven kunnan asukasmäärä oli kunnan perustamisen aikoihin noin 2500, 1900-luvun alussa se oli jo liki 3000. Sitten seurasi loivaa laskua, kunnes siirtolaisten asuttamisen seurauksena asukasluku pomppasi liki 3500. Kuntaliitoksen tapahtuessa vuonna 2010 asukkaita oli alle 2000, siis vähemmän kuin kuntaa perustettaessa.
Mitä mainittavaa itsenäisen kunta Artjärven ajoista voisi kertoa tuleville polville? Paljonkin! On hienosti sanottuna priorisoitava, valittava vain muutama kirjoittajan mielestä maininnan ansaitseva.
Kouluasioissa, kuntalaisten valistamisen rintamalla Artjärven silloiset päättäjät seisoivat eturivissä. Kouluasetus Suomen suuriruhtinaanmaassa annettiin vuonna 1866. Artjärvellä aloitti opetustyönsä poikakoulu vuonna 1871 ja tyttöjen opetus alkoi vuotta myöhemmin. Enimmillään Artjärvellä oli 7 koulupiiriä ja opetusta annettiin 9 eri paikassa, silloin vielä oli alakoulut Salmelassa ja Taulunportilla. Ennen kuntaliitosta valmistui Vuorenmäelle uusi koulurakennus, johon kaikki kunnan ala-asteen oppilaat koottiin. Yläaste toimi kolmen kunnan yhteisenä Porlammilla. Nyt nämä oppilaat opiskelevat kaupunkimme keskustassa.
Vaivasten hoito oli jo 1500-luvulta lähtien ollut seurakuntien vastuulla. Vuonna 1852 annettiin asetus ”yhteisten vaivasten holhouksesta”. Kuntahallinnon myötä ”ruotuvaivasten, kirkonvaivasten, orpopoikien ja orpolikkojen, sekä mielisairaitten eli vähämielisten sijottamisesta ja elättämisestä” siirtyi vastuu kunnille. Artjärvelle rakennettuun vaivaismajaan otettiin vuoden 1897 alussa ensimmäiset potilaat. Mielisairaitten huone oli piharakennuksessa. Vaivaismajan nimi muuttui v.1907 Vaivaistaloksi eli köyhäintaloksi, v.1922 Kunnalliskodiksi, v.1985 Vanhainkodiksi. Vuoden 2014 helmikuussa valmistui puretun Vanhainkodin paikalle kuntaliitoksen yhteydessä rakentamisesta sovittu Artjärven Palvelutalo. 41 paikkainen ikäihmisten tehostetun palvelun koti toimii yhteistyössä naapurissa olevan Tuomas-kodin kanssa.
Päivittäistavarakaupan kohdalla Artjärvellä supistuminen on edennyt maksimiin, jos vielä yksi lopettaa, niin sitten ei enää ole mitään. Parhaimpina aikoina oli joka kylässä kauppa, useimmissa vähintään kaksi: yksityinen ja osuuskauppa, joko OTK-lainen tai SOK-lainen, tahi molemmat. No oikeastaan eihän tässä ole tapahtunut mitään muutosta. Artjärvihän on nykyään Orimattilan kylä ja Salmelassa on SALE, Antiikkitavaroiden myymälä sekä monitoimipiste: yhdistetty Kukka- ja Lahjapuoti, posti sekä Matkahuolto. Kylässä on 3 kauppaa. Niin kuin silloin ennen!
Salmelan ”wall street’in” varrella oli tien kahtapuolen pankkeja: Osuuskassa, Postipankki ja Säästöpankki. Nyt on Osuuspankki ilman Otto-automaattia.
Artjärven yhdistymistä Orimattilaan oli pohdittu liki puoli vuosisataa. Jo vuonna 1971 valtuuston mielestä Orimattilaan liittyminen passaa hyvin. Orimattila ei lämmennyt. Pelkona lienee ollut poliittisen vallan siirtyminen väärään suuntaan. Artjärvihän oli keskustalaisten, entisen Maalaisliiton kunta. Vuonna 2009 Artjärvellä järjestetyssä kansanäänestyksessä 68,9 % oli kallellaan Orimattilaan, 25,5 % olisi etsinyt liitoskumppania Iitistä. Kesäkuussa valtuusto sitten hyväksyi kuntaliitoksen.
Mitä sitten muuttui? Eipä paljon mikään. Kaikki valtakunnan virastojen toimipisteet ja sairaalapalvelut olivat jo Artjärven kunnan toiminnan viimeisinä vuosina olleet muualla. Apteekki säilyi. Kirjasto lakkautettiin. Lääkärin vastaanotto on. Vastaanotto lopetti nyt kesäajaksi liian kuumien toimitilojen takia. Näinköhän syksyn viiletessä palvelut palaavat? Hammaslääkärin vastaanottotilat ovat, mutta lääkäri puuttuu. Koulu on, kun ehdittiin rakentaa se ajoissa ennen kuntaliitosta. Palvelutalo rakennettiin. Sopimus piti. Urheilukentänkin kohdalla on päästy sopuratkaisuun. Eikä Palo- eli pelastuspalvelu ole muuttunut etäpalveluksi.
Kuntaliitoksen myötä tapahtui myös seurakuntaliitos. Artjärven kappeliseurakuntalaiset lukevat syntyneet ja kuolleensa Orimattilan seurakunnan ilmoituksista. Kirkollisessa hallinnossa on palattu alkuunsa. Ensin Lappträsk kapell nyt 150 vuoden kuluttua Orimattilan kappeliseurakunta.
Kuten alussa mainitsin: Artjärveläiset ovat olleet monena. Nyt olemme kaupunkilaisina. Kunhan vielä tottuisi tuohon kaupunkilaisuuteen!