Näkökohtia Sote-uudistuksesta

05.02.2015

Vuosina 1961- 1982 Suomessa toteutettiin nk. Suuri kuntauudistus. Vuonna 1961 Suomessa oli 548 kuntaa ja hankkeen lopussa 461 kuntaa. Vuonna 2007 (2005) käynnistyi Kunta- ja palvelurakenneuudistus (nk. Paras-hanke). Hankkeen alussa painopiste oli kuntayhteistyön lisäämisessä. Tuolloin Päijät-Hämeeseen syntyi Wellamo-opisto, Lahden seudun Kuntatekniikka, Päijät-Tili jne. Yhteistyön laajentamista ohjasi seutuhallinto. Tällä hankkeella uskottiin saatavan merkittäviä säästöjä kuntien talouteen. Kuitenkaan hankkeen vaikutuksista ei ole tehty tutkimuksia eikä arvioita saavutetuista tuloksista.

Tämänkin jälkeen kehityskulun punainen lanka on ollut kuntien määrän vähentäminen, enemmän tai vähemmän valtion painostuksella. Nykyisin kuntia on 317. Viime vuosina keskeinen teema on ollut julkisen sektorin voimakas kasvu, mikä on johtanut kansantaloutemme velkaantumiseen. Uusia palvelumuotoja ja etuuksia on otettu käyttöön. Taloudellinen ajattelu on korostanut ”suuruuden ekonomiaa”. Suurilla yksiköillä on uskottu päästävän taloudellisempaan ja tehokkaampaan toimintaan. On nähty, että pienten kuntien on vaikeaa tai mahdotonta järjestää lakisääteiset palvelut ilman tiivistä kuntayhteistyötä tai liittymällä suurempiin naapurikuntiin. Tätä ”suuruus- ajattelua” ei kuitenkaan selkeästi ole voitu osoittaa ainoaksi oikeaksi tieksi.

Sote-uudistus on selkeästi tämän kehityksen jatkumoa. Sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat yli 50 % kuntien menoista, ja ne ovat selvästi voimakkaimmin kasvava kustannuserä kuntien taloudessa. Syinä ovat väestön vanheneminen ja lääketieteen ja ko. palvelujen kehitys. Sote-uudistuksen keskeinen tavoite on myös voimakas keskittäminen ja palvelujen järjestämisen ja tuottamisen eriyttäminen. Näin ilmeisesti uskotaan ratkaistavan julkisen sektorin talousongelmat.

Vaikka Sote-uudistuksen tavoitteena on lähipalvelujen turvaaminen, Orimattilassa niin kuin monissa muissakin kunnissa ollaan syystä huolissaan nykyisten palvelujen säilyttämisestä. Niin perusterveydenhuolto kuin erikoissairaanhoito keskitetään suuriin yksiköihin. ”Kantona kaskessa” on uudistuksen vaikutus kunnallisdemokratiaan. Pitkään on keskusteltu nk. tilaaja-tuottaja mallista, mutta suunniteltu uudistus johtaa tilaaja-tuottaja-maksaja malliin. Kuntien tehtäväksi
jää vain laskujen maksaminen. Sosiaali- ja terveyspalvelut revitään irti kunnallisten palvelujen kokonaisuudesta, jolloin eri palvelumuotoja ei voida koordinoida. Mikä on kuntien tehtävä jos puolet niiden palveluista leikataan kunnallisen palvelujärjestelmän ulkopuolelle? Uudistuksen tavoitteena onkin valtion ohjauksen voimistaminen!

Uudistukset ovat keskittyneet hallintomallien muuttamiseen. Voidaankin kysyä voiko ”hallintopalikoita siirtelemällä” päästä hankkeen taloudelliseen tavoitteeseen. Usein esitetään, että tavoitteena on hallintomenojen karsiminen. Kysymykseksi jää päästäänkö tällä merkittävästi taloudellisempiin tuloksiin. Hallinnosta puhuttaessa usein hallinto ja työnjohto sekoitetaan. Pienetkin yksiköt tarvitsevat tehokkaan työnjohdon.

Työntutkimus onkin jäänyt vuosikymmenien taakse nykypäivästä. Vain tutkimalla työnkulkuja, työmenetelmiä, mitoituksia jne. voidaan löytää tehokkaampia ja taloudellisempia palveluja. Lakisääteiset resurssimitoitukset eivät edesauta tätä kehittämistyötä. Osittain uusia palvelumuotoja onkin kehitetty, mutta onko riittävästi? Sähköisten palvelujen, liikkuvien palvelupisteiden jne. avulla on toki saatu lisää tehokkuutta. Lääketieteen kehitys on tuonut mukanaan hoito-, tutkimus- ja kuntoutusmuotoja, joita ei muutama vuosi sitten ollut edes olemassa. Usein nämä uudet muodot ovat myös erittäin kalliita. Selkeää yhteenvetoa tästä kehityksestä ja sen vaikutuksista ei ole esitetty päättäjille.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen karsiminen on erittäin vaikeaa. Kyseessähän ovat sairaus, vammaisuus, syrjäytyminen, perustoimeentulo, tasa-arvo jne. Seikkoja, jotka vetoavat voimakkaasti tunteisiimme. Kaikki uudet keksinnöt ja palvelut, olivat ne miten kalliita tahansa, otetaan käyttöön. Saavutetuista eduista ja nykyisistä palvelumuodoista ei haluta luopua. Mikä on ymmärrettävää.

Uudistukseen sisältyvä ”järjestämisvastuu” on esitetty valtavien 700 000-2 milj. asukkaan sote-alueille. Mihin silloin jää paikallistuntemuksen ja paikallisen väestön tarpeiden ja toiveiden tuntemus? Tämä onkin esityksen ”turhin” kohta. Tilaajana tulee olla aina peruskunta, yksikkö joka maksaa ja koordinoi palvelukokonaisuuden. Viime vuosina sosiaali- ja terveyspalvelut Orimattilalle on tuottanut Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri ja sen liikelaitos Aava. Kaupunki tilaa palvelut kuntayhtymältä palvelusopimuksella. Tältä pohjalta palveluja tulee edelleen kehittää.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on vaikea ja haastava tehtävä. Olemme luoneet hienon ja laadukkaan järjestelmän, mutta meillä ei ole varaa ylläpitää sitä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä ja arviointia vaikeuttaa vielä se, että tehokkuutta ja taloudellisuutta on vaikea mitata. Kysymykseen tulee vielä käsitteet laatu ja vaikuttavuus. Tehokkuus tai taloudellisuus ei voi olla ainoa mittari tai kriteeri kun palveluja verrataan. Kallis terveydenhuolto voi toisaalta lyhentää sairauslomia, parantaa työkykyä ja kykyä selviytyä ilman sosiaalipalveluja. Näin säästöt tulevat näkyviin ”jossain muualla”. Vastaavasti esim. ennalta ehkäisevä työ syrjäytymistä vastaan voi kokonaisuudessaan tuoda säästöjä monella eri elämän alueilla. Näihin vaikutuksiin usein vedotaan kun palveluja ollaan karsimassa.

Sote-uudistus sisältää edellä mainittujen seikkojen lisäksi useita kiperiä kysymyksiä: sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten jako kuntien kesken, nykyisten omistussuhteiden uudelleenjako jne. Uudistusta pidetään historiallisena. Esitetyt tavoitteet ovat hienoja, mutta päästäänkö niillä tuloksiin? Tästä työstä tuleekin usein mieleen pakonomainen tarve tehdä muutoksia, vaikka tuloksista tai edes niiden suunnasta ei ole oikein varmuutta. Maaliskuu on ratkaiseva hallituksen lakiesitykselle. Sivustaseuraajan arvaus onkin, ettei esitys mene läpi eduskunnan käsittelyssä.

Martti Heinonen
kaupunginjohtaja (eläkkeellä)